tuskanparahdus님의 저널, 2022년 11월 27일

Voi sua 💕 osa noista aiemmista mietteistäsi on varmasti ollut suureksi osaksi oman pääsi sisällä. Ei kukaan katso närkästyneenä toisten ihmisten syömisiä. Mutta joitakin juttuja allekirjoitan itsekin. Varmaan eniten tuon miespuolisille ihmisille hymyilyn. Enää mulla ei ala heti se pieni piru pään sisällä jankuttaa että lopeta sinä säälittävä läski. Hymyilen siis yleisesti aika usein vastaantuleville, kyse ei siis ole flirttailusta, mutta silti nuo ajatukset valtas aina pään. 

Huomasin samanlaista - mutta voi tosiaan olla oman pään sisäistä itselläkin 🤔 Esim. kun en itse pitänyt itseäni viehättävänä, en myöskään katsonut ketään miestä silmiin, en pukeutunut kivasti, yms... Joka tapauksessa: jos painonpudotuksella voi vaikuttaa näin myönteisesti myös mieleen, miksei sitä tekisi? ❤️ 

Mä olen nyt reilu 10kg kevyempi kuin painavimmillani ja en kyllä ole huomannut mitään eroa miten kohdellaan, toki muutos on tapahtunut noin 2,5 vuoden aikana joten ei ole mikään äkillinen painonpudotus 🤔 Mutta oman pään sisällä on kyllä itsevarmempi olo... ja tietysti silloin tulee käytettyä erilaisia vaatteitakin ja kyllä itsevarmuuden muutenkin aistii ihmisestä 🤔 Mutta ymmärrän jos tuntuu tuolta, uskoisin kuitenkin ettei ihmiset niin suoranaisesti muuta käytöstään, vaan lähinnä reagoivat tiedostamattaan sinun käytöksen muutoksiin itsevarmuutesi (ym.) kasvun myötä 👍🏼 

Mulla ehkä suurin muutos on ollut, että koen olevani jollain tapaa uskottavampi ja varteenotettavampi asiakas esim. vaatekaupassa ja vielä enempi vaikka lenkkareita ostaessa. Ja tämä tapahtunut pitkälti mun omassa mielessä, just kohonneena itsetuntona. Ja kun se oma käytös muutos muuttuu piirun verran itsevarmemmaksi, myös se muiden suhtautuminen, just vaikka palvelualttius, muuttuu. Ei paljon oikeasti, mutta mun pään sisällä enempi. 

Monet tässä ketjussa näyttäisi olettavan että aloittajalla myös on/on ollut huono itsetunto. Mitäs sit ne lihavat jolla on hyvä itsetunto ja silti kohtaa huonoa kohtelua? Ei se silloin oo ”vaan pään sisällä” (ja jos asia kuitataan noin, se voi tuntua vähättelyltä, mikä ei oo kivaa). Tästä ilmiöstä on alettu puhumaan enemmän, googlaamalla fat discrimination voi löytää ainakin enkuks tietoa. 

Ei kai kukaan ole sanonut aloittajan itsetunnosta mitään, kerrottu vaan omakohtainen kokemus ja usealla se painon muutos vaan tuntuu vaikuttavan itsevarmuuteen. Ja mulla ainakin tämä itsevarmuuden parantuminen on ihan paras asia mitä tästä projektista on seurannut. Toki terveydellisiä asioita vähättelemättä, mutta ne on omalla kohdalla enemmän menneet ennalta ehkäisyn piiriin. 

Tuo miesten erilainen suhtautuminen laihtumisen myötä tuntuu itsestäni myös hämmentävältä. Olen miesvaltaisella alalla neuvontatyössä ja ystävällinen asiakaspalvelu kuuluu asiaan. No, osa on nyt ottanut sen lähinnä haasteena, vaikka tosiaan pitkän linjan asiakaspalveluammattilaisena olen kuin ennenkin, mahdollisimman lähestyttävä ja avoin.  

Minulla ei painonpudotus ole ollut niin suurta, kukaan ei edes huomannut kun pudotin 15 kiloa, enkä ole huomannut kohtelussani muutosta painooni liittyen. En ole koskaan ollut mikään kaunotar ja olen jo viittäkymppiä lähestyvä henkilö, niin on tottunut tietynlaiseen huomaamisen ja huomaamattomuuden välimaaston olotilaan koko ikäni ja sitä enemmän, mitä vanhemmaksi tulen - mikä siis on ihan okei, koska se on minulle se normaalitilanne. Kenties olen jopa saanut hieman painavampana enemmän huomiota, kun on ollut vähän naisellista toppausta, ha ha. Itsetuntoni ja minäkuvani kannalta kyllä viihdyn hoikempana. Pyöreämpi ystäväni on kyllä huomannut isoakin muutosta ihmisten suhtautumisessa häneen, kun hänen painonsa on ollut laskusuunnassa. Toisaalta hän on kokenut että hän saa esim. syödä rauhassa ja olla huomaamattomampi (silloin kun haluaa olla), mutta toisaalta hän saa kuulemma ystävällisempää kohtelua osakseen. Ja harkitsee ensimmäisen kerran jonkin deittisovelluksenkin käyttöönottoa! Eli painon vaikutus sekä itseen että toisiin voi kyllä olla suurikin. Ymmärtääkseni kehopositiivisuudessa ei niinkään ole tarkoitus glorifioida ylipainoisia (naisten) kehoja, vaan hyväksyä kaikenlaiset kehot tasa-arvoisiksi, ja juurikin minimoida sellainen painoon perustuva kohtelun muuttuminen ja/tai syrjintä. 

Olen kääntänyt päitä n. 15-vuotiaasta lähtien. Itsevarmuutta ei ole ollut merkittävästi, koska olen aina ollut lyhyt ja lihava ja lähipiirin asenteen takia kärsinyt siitä. Mutta ystävällinen hymy ja onnellinen elämänasenne on yleensä aina löytynyt, niin ajattelisin, että syy on siinä. En ole huomannut eroa entiseen, vaikka painoa on lähtenyt enemmän kuin 1/3 minusta.  

Hei! Tästä aiheesta on tehty myös tutkimuksia, että näinhän se on. Normaalipainoinen nainen saa ihmisarvoista kohtelua, lihava ei. Poikkeuksia toki on. Tämä ei siis ole päänsisäinen asia, vaan ihan totta. Se on oikeasti surullista huomata, miten lihavana olin muiden silmissä ammattitaidoton, laiska, epähygieeninen, en niin mukava jne. Nyt olen asiantuntija, reipas kuin mikä ja pystyn muiden mielestä mihin vain. Ja näinhän asia ei ole. Oma juttuni meni niin, että lihoin iloisesta, sosiaalisesta normaalipainoisesta sairaalloisen ylipainoiseksi ja takaisin, joten olen ihan itse kokenut molemmat kohtelut. Kun lihoin, niin en aluksi tajunnut, että enhän mä saa enää olla iloinen ja kaikille jutteleva. Olinhan läski ja siksi myös vain epätoivoinen. Niitä, jotka olivat minulle ystävällisiä kun oli lihava, arvostan valtavasti. Ja niitä muita...  

Minun ei ollut tarkoitus väittää mitään aloittajan itsetunnosta. Haluasin vaan kertoa, että eivät toiset ihmiset noin ajattele vaikka se pieni ääni siellä oman pään sisällä huutaakin. Tai jos ajattelevat niin ovat toivottavasti se pieni ja toivottavasti häviävä ryhmä todellisia läskifoobikoita.  

En siis ole onneksi kohdannut todellista läskivihaa, joten en varmaan ole oikea henkilö kommentoimaan asiaan. Olen todella surullinen kaikkien niiden puolesta jotka ovat tällaista kokeneet. Itseäni ei ainakaan pätkääkään kiinnosta toisten ihmisten ulkomuoto. On liian paljon omiakin asioita märehdittävänä, että jaksaisi keskittyä johonkin itseni kannalta noin mitättömään asiaan. 

Kun oli laihtunut 10 kiloa, olin jopa pettynyt, kun kukaan ei sitä noteerannut mitenkään😁! Olen ns. omenalihavuuteen taipuvainen ja sen pystyy aika hyvin peittämään vaatteilla näköjään. Oma mies on kyllä kommentoinut positiivisesti ❤️!  

No tää merkintähän aloitti paljon keskustelua! Mikähän on siis hyvä asia 😊 en tosiaan loukkaannu kenenkään kommentista. Kerroin oman kokemukseni ja myös sinä saat kertoa omasi. Musta on tosi kiinnostavaa kuulla teidän mielipiteitä ja tarinoita. Kohtasin ennen muutosta yllättävän paljon läskivihaa (en ennen edes tiennyt tätä termiä) ihmisiltä, jotka luulin olleen mun ystäviä ja jonkin verran myös tuntemattomilta miehiltä ja naisilta. 

Mä jäin miettimään tätä mutta ei mulla oikeastaan ole mitään kokemusta et mua ois kohdeltu huonosti kun olin ylipainoinen, mun painoa ei kukaan kommentoinut tai arvostellut, ennemmin tässä painossa on kommentointia ollu vähän liiankin kanssa, jonkun aikaa olin jopa yllättynyt et miten paljon mulle puhutaan mun painosta nyt kun oon normaalipainoinen 🤔 tosi kurjaa jos olette kokeneet huonoa kohtelua painon takia 😕 itse en koskaan arvioi ketään ulkonäön perusteella, vaan luonteen, ikäviä ihmisiä löytyy kaikenpainoisina. Itsetunto on kohonnut ja pukeudun nätimmin kun ostan sopivia värikkäitä vaatteita enkä isoja mustia huppareita ja housuja 😊 

Se on juuri näin. Kun olin 30kg laihempi , huomasin, että miehet suhtautuvat minuun kuin olisin jotenkin fiksumpi ja arvokkaampi jäsen yhteiskunnassa. Naiset sen sijaan suhtautuivat ihan samalla tavalla kuin lihavanakin. 🤣